kun en mä osaa kirjoittaa tavallisista asioista

niin laitan sitten jonkun hätäsesti kirjoitetun biisintyngän tänne.


----

muuttuu värit harmaammaksi

kuin mustavalkoelokuvaa katsoisi

sade piiskaa vasten kasvoja

kun pyöräilen töistä kotiin

itkin tänään, itkin eilen

huomisesta tiedä mä en

yksinäisyys joka mua vaivaa

voitko tulla pelastamaan

juotaisiinko kaakaota

katsottaisiinko joku hyvä elokuva

jossa kaikki nauraa ja peiton alla mun sohvalla

olisi lämmin ja pääni mä painaisin sun olkapäätä vasten

ja siihen nukahdettaisiin ja vasta huomenna sun täytyisi mennä?

Tiedän ettet puheluuni vastaa

tein tänään hyvää ruokaa itselleni

mutta katoin lautaset kahdelle

ja tiskasin molemmat

iltasatu vaihtui viinipulloon

jouluvalot ikkunassa

kotibileet naapurissa taitaa olla

yksin seinän takaa kuuntelen,

en halua mennä sinne

juotaisiinko kaakaota

katsottaisiinko joku hyvä elokuva

jossa kaikki nauraa ja peiton alla mun sohvalla

olisi lämmin ja pääni mä painaisin sun olkapäätä vasten

ja siihen nukahdettaisiin ja vasta huomenna sun täytyisi mennä?

Mä oon vähän hankala luonne

mä sanon et mä ymmärrän

mut välillä se vaan on niin helvetin vaikeeta

uskoa toista ja toimia niin et on oikein

mä en osaa avautua kasvotusten

piilouduin taas tämän tekstini taakse

ja mietin miten sanon sulle

että mä en oo täysin ehjä

juotaisiinko kaakaota

katsottaisiinko joku hyvä elokuva

jossa kaikki nauraa ja peiton alla mun sohvalla

olisi lämmin ja pääni mä painaisin sun olkapäätä vasten

ja siihen nukahdettaisiin ja vasta huomenna sun täytyisi mennä?

---

puss


HANNA

what if we had only fifteen days

kukkuu!

show me love.

Mä oon kulkenu pitkään maan tasalla.
Keväällä tuntui, et olin niin syvälle haudattuna mullan alle, ettei ylöspääsystä enää ollut toivoakaan.
Mä oon hitaasti, hiekanjyvä kerrallaan koettanut kaivaa itseäni ylös sieltä.
Mä oon käyttäytynyt väärin monia ihmisiä kohtaan, mikä ei ole todellakaan ollut reilua.
Koko kesän mä kaivoin. Syksyllä mä aloin oleen pinnalla, ja alkoi palapeli mun itseni kanssa.
Mä en todellakaan tiennyt mitä halusin, mä roikuin toiveissa, haaveissa, ja muissa sellaisissa.
Hetken aikaa se tuntui hyvältä, elää sitä samaa tuuliviirin elämää, mitä joskus paljon aikaisemmin.
Eilen katsoin peilikuvaani pitkään. Minua tuijotti tyttö. Kokonainen ihminen.
Kokonainen, ei täydellinen, mutta kokonainen ihminen.

Viikkojen, kuukausien kaivamisen ja kasaamisen jälkeen.

Valmis.


I'm bulletproof, nothing to lose
Fire away, fire away
Ricochet, you take your aim
Fire away, fire away
You shoot me down but I won't fall
I am titanium
You shoot me down but I won't fall
I am titanium


 ~ H

hymyile

!
heipparallaa vaan.
en taaskaan ole yksinkertaisesti jaksanu kirjottaa pitkään aikaan, ei kai ole ollut mitään sanottavaa.
eikä kyllä ole oikein vieläkään :D

maailman tärkeimpiä postauksia.


puss.

harmaa arki

maanantai oli loppukesän toisaalta vähiten, toisaalta eniten odotettu päivä. 

koulu jatkui, osa-aikaporilaistuin taas hetkeksi jne.

toisaalta ihanaa tehdä muutakin kuin töitä koko ajan, mutta, olisi ihan kiva olla joskus koulussa vähemmän kuin kello 18.00 asti, oli se sitten luento, englannin tunti tai läksyt mitkä siellä pitävät.

kaiken lisäksi olen koko ajan tajuttoman väsynyt, ei vielä unirytmi ole ihan kohdallaan.

huomiseen

puss.

HANNA

uusia rakkauksia.

helou!

musta on aivan tajuttoman ihanaa olla välillä vähän turhamainen. vielä ihanampaa on olla onnellinen niistä pienistä hetkistä ja asioista, mitä elämä tuo eteen.

pahe ja uusi rakkaus numero 1:

Korkokengät. isolla Koolla. mä en pituuteni (178cm) takia ole itseasissa koskaan käyttänyt korkkareita. ennen kuin nyt. onhan niitä mulla tuolla kaapissa vino pino, ehkä viidettoista. mutta vasta tänä kesänä olen alkanut niitä silloin tällöin käyttää. tämäkin johtuu todennäköisesti siitä, että tajusin taannoin Cosmon haastattelusta, ettei kannata hävetä omaa pituuttaan, vaan kantaa ja näyttää se rohkeasti!

pahe ja uusin rakkaus nro 2:

IKEA. noi neljä kirjainta on aika hyvin tiivistetty mun kämppään. alemmassa kuvassa näkyy mun asunnon IKEA-nurkkaus kokonaisuudessaan. vain kirjat ja ylioppilaslakki on ostettu muualta. mua ei todellakaan saisi päästää (palkkapäivänä varsinkaan) IKEAan. toisaalta on hirmu kiva asua Tampereella, kun matka on nopea, joku 15min autolla, eikä hyllyjen hakemiseen tarvitse käyttää koko päivää. ellei osta kaikkea muuta "pientä ja kivaa". ja ellei jää lihapullille.

pahe ja uusin rakkaus nro 3:

tatuoinnit. Oh God, mulla on niitä vasta kaksi; kuvassa näkyy uusin kuva. ja kahden viikon päästä lisää! tää on vaan kyllä sellanen, mihin jää koukkuun. pahempi kuin kahvi ikinä. nyt on sitten tän yhden jälkeen jo miljoona uutta suunnitelmaa, jee! leima on otettu muuten Nokialla, Tattoo Sampossa. eikä voi olla kun tyytyväinen! <3

Kävin muuten Idolsissakin pyörähtämässä! Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa tästä päivästä. (instagram.com/tucsnackies) Kiitos mukana olleille ! <3

puss

HANNA

ajattelin tehdä tylsän tavallisen päivityksen...

... sillä minulla on tylsän tavallinen päivä!

Epätoivoisesti olen yrittänyt siivota asuntoani. (tähän pakko lisätä kuva, jonka otin varkaudessa asuessani, en selkeästi ole vieläkään oppinut pitämään asuntoani siistinä.) Nyt en vain saa kuvaa nykyisestä asunnosta, koska kamerassa on akku loppu!

Hoplaa, olkaa hyvät. Kämppäni näyttää samalta tälläkin hetkellä. Huomioiden, että kuvan ottamisesta on "vain" kolme vuotta. Paitsi, että keittiössä on vähän siistimpää, kun on vähemmän tiskejä. Ja huoneen lattialla vähän vähemmän tavaraa. Ymmärtäisitte, jos näkisitte.

hähähähähäää! Nyt mulla on tunti aikaa siivota tämä kaaos ja viedä roskat pihalle. Sitten pitäisikin raahustaa töihin. Illalla tyttöjen iltaa Porin kämppikseni kanssa, jee! <3




puss.



HANNA

kun minä käännyin, olit poissa

sekunti.
sekunti.
sekunti.
minuutti.
toinen minuutti.
viides.
tunti.
kuudes tunti.
vuorokausi.
toinen.



odottavan aika on pitkä, eikö? ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lähes ahdistaa, ettei aikaa saa kulumaan nopeammin. toisaalta, hyvää sietää odottaa.





puss.

HANNA

if I'm a bad person, you don't like me.

"Kovempi sydän ja kovemmat kädet
häneen ovat takertuneet
Tutuimmat kadut ja kivet ja ojat
ne poikamme piilottaneet
Kovempi sydän ja kovemmat kädet
häneen ovat takertuneet
Katu ei puhu
ei tunnusta mitään
mihin pojan kadottanut on"

Mulla on paha tapa, josta en ole ylpeä, en vain pääse siitä eroon.

Se on ihmissuhteiden hukkaamista.

Jos joku ei toimi mun kannalta hyvin, tai muutenvaan kaikki kusee, mä heitän sen ihmissuhteen roskikseen ja unohdan sen, kohautan olkiani ja jatkan matkaa. Aina, joka kerta, toistuvasti.

En todellakaan haluaisi olla sellainen, tai toimia niin, mutten enää osaa muutakaan.

Välillä itseäni esitellessä tekisi mieli sanoa, että älä edes tutustu, ei se kannata. Toimin kuitenkin vain omaa hyvää ajatellen. Kun kulissit on kunnossa, on sisäpuolellakin oltava kaikki hyvin, onhan? 

Paha ihminen?

HANNA

what is this?

"Ei mun jalkani kanna
Kun olen sinun kosketusta vailla
Eikä henkeni kulje
kun olen sinun kosketusta vailla
Pelasta mut"


Mä oon päivä päivältä enemmän ja enemmän pihalla itseni kanssa. 

the past is just a practice

Mä pelkään menneisyyttäni.

mun ajatusmaailmaan on aina kuulunut periaate: "mitään ei kuulu katua". koska katuminen ei hyödytä, siitä ei saa kun pahan mielen itselleen vatvomalla asioita liikaa. 

silti pelkään, että ihmiset saavat tietää menneisyydestäni juuri ne asiat mistä en ole ylpeä, ne mitkä jättäisin tässä vaiheessa elämää tekemättä. 

mä oon ehkä oppinut siihen, että kun kulissit on kunnossa, niin kaikki on hyvin. toisaalta suuri osa minua pelkää myös sitä kulissien kaatumista, mitä mä sitten tekisin.

näihin mietteisiin

puss.


HANNA

i'll be waiting, 'till the sky falls down

multa on joskus kysytty, et uskonko kohtaloon.

mä ajattelen enemmänki, et ihmiset ja tää elämä yleensäkin on vähän kuin junarata. maisema liikkuu, ja joskus radat kohtaa hetkeks, kulkee hetken tai pidempään rinnakkain, ja jossain vaiheessa ne raiteet vaan kääntyy eri suuntiin. 

mut mitä jos ne raiteet kohtaa joskus uudelleen?

puss.

HANNA

motivaation keräystä

mun kämppä on ku kaatopaikka. 

tää ei taida olla ensimmäinen kerta kun sanon siitä. vaikka eihän täällä nyt loppujen lopuksi ole kauhean sotkuista. oon nyt kaks päivää koettanu saada imuroitua, mut en vaan yksinkertaisesti saa motivaatiota siihen, vaikka tiedän, et pitäs huomenna olla aamusta siistiä. ugh. ehkä mä sitten aamulla jaksasin kaivaa sen imurin kaapista. ehkä. kattellaan huomenna.



puss.

HANNA

mä yritän elvyttää tätä

hellou taas.

kuoppasin huumaavaa turhuutta - blogini jaksamisen puutteen vuoksi kaksi vuotta sitten.

kaksi vuotta vanhempana ja viisaampana yritän elvyttää tän kirjottamisen uudestaan, saa nähdä miten käy!

yritän saada kaikkia vanhoja (ja uusiakin) lukijoita ajantasalle tässä pikkuhiljaa!

puss.

HANNA