älä varasta mun ajatuksia

otsikossa kaikki oleellinen.
älä varasta mun ajatuksia, etsi omat.
älä yritä päässä ihon alle, se on mahdotonta.

time to let go and live

Eilen mä sen tein. Loppuratkaisu, viimeinen määränpää jo valmiille, aikoja sitten tehdylle ratkaisulle.
Nyt mun on helpompi hengittää, kun tääkin on hoidettu. Nyt on vaan parempi olla. Eikä tarvi enää miettiä.

"Vaikka kaikki saa unohtua,
 kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
 Huolit hulluuttas puolikkaan,
 enempää en oo osannut koskaan antaakaan.

 Kiitos, kun koetit ymmärtää.
 Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
 Jos joskus liikaa muistankin,
 juon vielä yhden, niin muistan taas
 paljon huonommin.

 Kiitos, kun huolit puolikkaan,
 enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
 Ehkä muistatkin mua"

yks vuosi, solmussa

Mä tärisen kylmästä. 

Mä oon nyt neljä yötä nukkunu sohvalla. Kamala yskänuharäkätauti. Mä pelkään oikeestaan mennä sänkyyn nukkumaan, koska tiedän että herään jossain vaiheessa siihen yskimiseen ja joudun siirtymään sohvalle. Enkä toisaalta tahdo myöskään nukahtaa suoraan sohvallekaan.

Kompromissi: Ei nukuta sitten ollenkaan.

Välillä mä mietin et mihin tää elämä oikein vie.

Vuos sitten mun maailma kaatui, loppui. Tai siltä se silloin tuntui, nyt on jo ihan hyvä olla.

Vuos sitten mä heitin sen valmiin elämän, mikä mulla olis ollu, pois. 

Hetkeäkään en kadu, en ikinä ole kasvanut näin paljoa ihmisenä. 

"Sinä teit minusta jotain, mutta ilman sinua minusta tuli itseni"

sanat jäivät pois

Kun ei vaan saa kirjoitettua.

Ahdistaa, tuntuu että seinät kaatuu päälle. Kun mitään ei saa ylös paperille.

Fiilikset on aika hajanaisia, ihanku tunteet patoutus sisälle.

Tekis mieli hakata päätä seinään, mutta kun sekin sattuu.

Yritän hautautua sohvaan, mut sekään ei onnistu :D

Pitää vissiin nukkua joskus.

joskus sitä pysähtyy miettimään

kuinka elämä on liian lyhyt.

Liian lyhyt elämiseen, rakastamiseen, unohtamiseen.
Liian lyhyt  nauruun, iloon ja suureen suruun.
Liian lyhyt, ehtiäkseen tehdä sen kaiken mitä haluaa.
Yksinkertaisesti vain liian lyhyt.

Pitäkää toisistanne huolta, tukekaa hädän hetkellä. Antakaa itsellenne aikaa, antakaa kyyneleiden virrata, iloitkaa kun aikaa vielä on. Nauttikaa pienistä hetkistä, pienistä sanoista ja pienistä teoista. Rakastakaa toisianne.


puss.

ei tunnu missään

olen matkalla taas!
heippahei vaan kaikille.
tällä hetkellä kirjoittaessani istun tikkurilan juna-asemalla, kuunnellen lasten itkua ja lipunmyyjää, joka on unohtanut kaiuttimen päälle. Kaikki penkit on yllättäen täynnä, joten istumapaikaksi kelvatkoot epämääräinen, likainen ikkunalauta. Yäk.

junamatkat on kamalan puuduttavia. Ehtii ajatella liikaa, ei puhu kenellekään, ja tunnin vaihdot joka välissä raivostuttavat.

vaihtoja enemmän mä vihaan niitä teinejä, jotka äänekkäästi jauhavat puhelimessa puiden omia ongelmiaan. Tosin psykologian opettaja taisi sanoa eilen, että ihmisiä ärsyttävät ne piirteet, mitkä ärsyttävät omassa käyttäytymisessään. Hups.

mulla on ollu kauhea ikävä lappeenrantaan, niin on ihan kivaa vaihtelua käydä joskus sielläkin. Toisaalta, viikonloppujen viettäminen porissakaan ei ole mahdoton ajatus, oon alkanu viihtyä siellä.

oikeaa porilaista musta ei vielä ole tullut. En omista kaupungin kirjastoon kirjastokorttia. Pitää kai hommata.


matkatunnelmiin, puss.



HANNA

ainoat oikeat ja pari muuta seikkaa

heipsan!

Teen ehkä blogihistoriani viidennen "järkevän" postauksen. Tästä se alkaa:

Eilen oli kaverin synttärit. Tein kakun:

Sitten käytiin leffassa katsomassa uus suomalainen "Ainoat oikeat" :) Oli ihan mahtava leffa, sai kyl nauraa maha kippurassa huutonaurua nii et leffateatteri raikas! :)

Illalla sitten suunnattiin Porin keskustaan Cabaretiin, jossa oli pöytä varattuna! Kiitos ilmailuopiston tulojuhlien, sai oikee yliannostuksen hyvännäkösiä miehiä. Mahtava ilta!

HANNA