Eilen mä sen tein. Loppuratkaisu, viimeinen määränpää jo valmiille, aikoja sitten tehdylle ratkaisulle.
Nyt mun on helpompi hengittää, kun tääkin on hoidettu. Nyt on vaan parempi olla. Eikä tarvi enää miettiä.
"Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.
Kiitos, kun huolit puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Ehkä muistatkin mua"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti