Mä oon nyt neljä yötä nukkunu sohvalla. Kamala yskänuharäkätauti. Mä pelkään oikeestaan mennä sänkyyn nukkumaan, koska tiedän että herään jossain vaiheessa siihen yskimiseen ja joudun siirtymään sohvalle. Enkä toisaalta tahdo myöskään nukahtaa suoraan sohvallekaan.
Kompromissi: Ei nukuta sitten ollenkaan.
Välillä mä mietin et mihin tää elämä oikein vie.
Vuos sitten mun maailma kaatui, loppui. Tai siltä se silloin tuntui, nyt on jo ihan hyvä olla.
Vuos sitten mä heitin sen valmiin elämän, mikä mulla olis ollu, pois.
Hetkeäkään en kadu, en ikinä ole kasvanut näin paljoa ihmisenä.
"Sinä teit minusta jotain, mutta ilman sinua minusta tuli itseni"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti