torstai 18. heinäkuuta 2013

i'll be waiting, 'till the sky falls down

multa on joskus kysytty, et uskonko kohtaloon.

mä ajattelen enemmänki, et ihmiset ja tää elämä yleensäkin on vähän kuin junarata. maisema liikkuu, ja joskus radat kohtaa hetkeks, kulkee hetken tai pidempään rinnakkain, ja jossain vaiheessa ne raiteet vaan kääntyy eri suuntiin. 


mut mitä jos ne raiteet kohtaa joskus uudelleen?



puss.

HANNA

1 kommentti: