Mä oon kulkenu pitkään maan tasalla.
Keväällä tuntui, et olin niin syvälle haudattuna mullan alle, ettei ylöspääsystä enää ollut toivoakaan.
Mä oon hitaasti, hiekanjyvä kerrallaan koettanut kaivaa itseäni ylös sieltä.
Mä oon käyttäytynyt väärin monia ihmisiä kohtaan, mikä ei ole todellakaan ollut reilua.
Koko kesän mä kaivoin. Syksyllä mä aloin oleen pinnalla, ja alkoi palapeli mun itseni kanssa.
Mä en todellakaan tiennyt mitä halusin, mä roikuin toiveissa, haaveissa, ja muissa sellaisissa.
Hetken aikaa se tuntui hyvältä, elää sitä samaa tuuliviirin elämää, mitä joskus paljon aikaisemmin.
Eilen katsoin peilikuvaani pitkään. Minua tuijotti tyttö. Kokonainen ihminen.
Kokonainen, ei täydellinen, mutta kokonainen ihminen.
Viikkojen, kuukausien kaivamisen ja kasaamisen jälkeen.
Valmis.
I'm bulletproof, nothing to lose
Fire away, fire away
Ricochet, you take your aim
Fire away, fire away
You shoot me down but I won't fall
I am titanium
You shoot me down but I won't fall
I am titanium
~ H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti