Joskus on vaikea katsoa totuutta silmiin, joskus on vaikea luottaa itseensä ja omiin valintoihin.
Joskus istuu sängyn laidalla, tuijottaa jonnekin kauas, eikä siltikään näe mitään.
Ajatukset on sumeita hahmoja, ajan repimiä haaveita, pelkoa siitä, ettei riitäkään.
---
Siinä jotain tän hetkisiä tajunnanvirtauksia.. Aika hiljasta siis pääkopan sisällä.
Mä oon ehkä aika pitkälti sellanen ihminen, joka rakastaa talvea, mutta muille tyypillinen syysmasennus iskee vasta, kun lämpömittariin pamahtaa miinus kymmenen astetta.
Viime aikoina on jotenkin ollut vaikea uskoa itseensä, ja niihin valintoihin, mitä on tehnyt. Viime aikoina on ollut tosin kyllä hieman vaikea uskoa oikeastaan mihinkään.
Sitä pelkää menettävänsä jotain, mitä ei edes omista.
Pitää vissiin käydä nukkumaan ennen kuin karkaa ajatus kokonaan lapasesta.
HANNA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti